Naruska, Kojamonranta 11.08.–18.08.2012
Otimme taas jälleen kerran suunnaksi Sallan Naruskan, ja siellä Naruska- Kullajärven. Mukana myös ensikertalainen, Timo. Matka etelästä Sallaan osoittautui taas kerran todella uuvuttavaksi. Saavuimme Sallaan ilman kommelluksia, väsyneinä, mutta ehjinä. Nopeat ruokaostokset Sallan K-marketissa ja matka jatkui taas kohti Naruska- Kullajärveä, jonne matkaa Sallan keskustasta n.82km. Kiire oli pojilla kalalle. Matkalla pohdimme että Timo ensikertalaisena väsyttää varmasti reissun ainoat mittakalat. Tavarat purkuun, mökin nopea katselmus ja lähdettiin kalastamaan. Nopean soutelun jälkeen ei saatu tapahtumia Naruskajärven puolelta, joten lähdimme syömään ja olympialaisia katselemaan. Kyllä teki tiukkaa joka jannulla pidellä läpsyttimiä pois silmien edestä. Teimme sotasuunnitelman että nyt nukkumaan, ja aamulla kalalle.
Aamulla törmäsimme naapurimökin isäntään joka kertoi että kalat ovat jääneet pyörimään jostain syystä Kullajärven puolelle. Alkukesästä saalista oli tullut kuulemma tasaisesti kummastakin järvestä. Päätimme lähteä uistelemaan Kullajärvelle vaikka päiväaika ei pitäisi olla todellakaan taimenen parasta pyyntiaikaa. Soudimme Kullajärvelle ja valitsimme mielestämme sopivat uistimet keliin nähden siimoihin. Eipä aikaakaan kun Timolla tärppäsi, saaliksi pieni siika joka oli silmän tietämiltä kiinni uistimessa. Timo sai tämän johdosta lisänimen siikamies. Siimat takaisin veteen ja soutelu jatkui vähänmatkaa ja kiinni oli merkkaamaton juuri mitat täyttävä taimen Pekan eli kirjoittajan itse ylös ottamana, Suhin toimiessa haavimiehenä. Ei kun eteenpäin ja hetken päästä Timo sai väsytellä merkattua 1,5 kg taimenta, ja toistamiseen, kohta oli 1,5 kg merkattu taimen Timon osaavien käsien väsyttelyssä. Kyllä hieman pisti ihmettelemään mistä tällainen syönti keskellä päivää oikein johtuu? Olisiko Suhin ammattimainen souteluvauhti syynä, vai mikä? Päätimme lähteä valmistamaan saamamme kalat ateriaksi. Illalla juttelimme että huomenna voisi lähteä järvelle samoihin aikoihin koittamaan, josko jotain sieltä saataisiin. Tulipa siinä myös saunottua ja naukkua otettua. Kaikki meistä olivat vuoroin kehuskelemassa kaloja ja ennen kaikkea upeata mökkiä jossa puitteet ovat todellakin mahtavat. Pieni miinus tuli Timolta mökin takan kiveyksen ja lattian eritasossa olevasta reunalistan kulmasta, tekee kuulemma kipiää varpaan osuessa siihen.
Uusi päivä, vanhat kujeet. Poikien vene suuntasi taas kohti Kullajärveä. Alkuun tuntui tosi hiljaiselta mutta kellon ollessa noin13:40 tärähti semmoinen tärppi että en ole itse moista koskaan nähnyt. Vauhtimme oli tosi hiljainen johtuen loivasta käännöksestä jota soutajamme Suhi oli juuri tekemässä, uistimet taisivat kellua pinnalla tai ihan pintakalvossa. Veneen takaa kuului ihan mahdoton läiskäys taimenen iskiessä Nilsmaster- Invisibleen tappomielessä kuin nato-ohjus. Vapa käteen, ja ei kun väsyttelemään ja kalan kokoa arvailemaan. Taimen tuntui heti todella isolta koska se vei siimaa ulos ensimmäisellä syöksyllä kutakuinkin sata metriä, ja rupesi pelottamaan että siima loppuu. Siinä sitä tapeltiin isoa kalaa vastaan ja mielessä välähteli että älä nyt vaan karkuuta sitä. Jonkin ajan päästä alkoi höyryveturista olla puhti osittain poissa ja saimme kalan niin lähelle venettä että näimme sen ja totesimme kunnolla koukuissa kiinni olevaksi. Taimeneksi varmistui, ja vahvaksi sellaiseksi. Kala jaksoi tehdä vielä useita syöksyjä ennen kuin se antoi periksi ja haavimiehenä toiminut Suhi sai kauhaistua sen veneen pohjalle. Pappi ei tietenkään ollut matkassa joten oma vetotelineeni sai toimia sijaisena. Rannalla suoritetut mittaukset antoivat seuraavat mitat. Taimen: Paino n.2.9kg. Pituus 61cm.Merkki UF 4857. Ne kaksi muuta edellispäivänä saatua n. 1,5 kg ja n.46cm.Merkit WT 1915 ja WT 1804.
Loppuviikko kuluikin sitten jokia kolutessa. Niistä ei mainittavia tapahtumia lukuun ottamatta haukimies Suhin tartuttamaa parikiloista Värriöjoesta. Pientä harjusta ja tammukkaa tuli jonkin verran. Sää suosi ja oli koko viikon aurinkoista ja erittäin lämmintä, 20–23 astetta joka päivä.
Reissuun osallistuivat:
Timo Arponen (Tipi) Espoosta.
Jari Suhonen (Suhi) Mustiosta.
Pekka Mäkinen (Pomo) Lohjalta
Pekka Mäkinen, Lohja
Pekan saama taimen UF4857 istutettiin Naruskajärveen 3.6.2010 painolla 960g ja mitalla 43,7cm. Sponsorina Akkavaara Oy, Salla.
Hyvin on taimen viihtynyt järvialueella muikkua syöden, koskapa lisäpainoa on tullut n. 2kg eli kilo per vuosi tahtia. - Kari