Marjastus

Luonnonvaraisten kasvien ja marjojen kerääminen kuuluvat jokamiesoikeuden piiriin ja harrastus on erästäjän mielipuuhia, odotellessa parempaa kalansyöntiä, jahtikauden alkua tai haettaessa vaihtelua tahi tykötarpeita ruokapöytään. Taitava ja ahkera kerääjä voi myös ansaita sievoiset summat rahaa myymällä keräämänsä marjat ja sienet kauppaan. Tuhansien eurojen keräilytulot eivät ole harvinaisia itä-lapissakaan, mutta ahkeruutta ja hyvää selkää se vaatii.

Metsänantimista ei laajoilla kairoilla ole pulaa, vaikka joka vuosi kuulee hyviä selityksiä, miksei metsään kannate juuri mennä. Marjakadot ovat usein hyvin paikallisia, johtuen esim. kukinta-aikaan sattuvista hallaöistä tai rankkasateista. Erittäin harvoin, jos ollenkaan, kato koskee koko kairaa. Siirtymällä avosuolta jängän reunamille tai ojankorpiin voi hillasato yllättää. Myös metsäiset vetiset rinnemaastot ovat kuivan kesän varmimpia marjapaikkoja. Maastokarttoja tutkimalla huomaa helposti merkityt lähteet rinteenreunoilta ja yllättävän usein hallalta suojassa olevaa suomaastoa löytyy hyvinkin korkealta vaarajoen laeilta. Mustikka- ja puolukkasatoa kannattaa tarkistella myös vaaran tai tunturirinteen toiselta puolen, hieman kesän sateista ja auringonpaisteista riippuen. Tarkkailemalla kesän olosuhteita ja kulkemalla luonnossa oppii löytämään joka vuosi aivan riittävästi marjoja ja sieniä hyödynnettäväksi ruokapöytään - puheista huolimatta.

Korvasieni

Korvasieni (Gyromitra esculenta) kasvaa koko maassa ja on hiekkapohjaisilla kankailla verrattain yleinen sieni. Käsittelemättömänä sieni on erittäin myrkyllinen ja tappava sen sisältämän gyromitriinin johdosta, tuhoten maksan ja munuaiset. Ensioireita ovat pahoinvointi, oksentelu, säryt, väsymys, ripuli ja keskushermoston oireina rauhattomuus sekä lihaskouristelut. Ilman sairaalahoitoa potilas kuolee muutaman päivän sisällä.

Myrkyllisyydestään huolimatta korvasieni on erittäin herkullinen, haluttu ruoka- ja kauppasieni. Gyromitriini -myrkky saadaan vesiliukoisena poistettua korvasienistä keittämällä sieniä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia ja huuhtelemalla sienet hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä.

Korvasieniä voi säilöä myös kuivaamalla. Käyttöönoton yhteydessä kuivattuja sieniä on liotettava vähintään kaksi tuntia (10g sieniä ja 2dl vettä) ja ne on keitettävä kahteen kertaan kuten tuoreet korvasienet.
Korvasienten liotus- tai keitinvettä ei saa käyttää ruoanvalmistuksessa ja keitettäessä on huolehdittava tilojen hyvästä tuuletuksesta. Sienien käsittelyssä ja keitettäessä haihtuvat myrkylliset kaasut voivat aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia ja vaurioita hengityselimissä.

Parhaita korvasienipaikkoja ovat kankaiset hakkuuaukeat, joiden maanpinta on parivuotta takaperin muokattu rikki. Maanpinnan rikkoutuminen avaa itiöille kasvualustan, jossa alkukesän maakosteuden ja lämmön vaikutuksesta voi soveliailla kohdilla kasvaa sadoittain korvasieniä. Pari - kolme ämpäriä täyttyy helposti, joten kahvirepun pohjalla olevalle eräsäkille tulee käyttöä. Korvasieniä löytyy usein myös koneurilta ja hiekkapoluilta.

Korvasienen satokausi kestää 2-3 viikkoa ja se alkaa yleensä kun koivut saavat ensimmäiset hiirenkorvansa. Naruskalle tultaessa kannattaa katsella tienvarsista sopivia muokattuja hakkuuakkoja ja seurata vuosittain metsäkoneiden työmaita. Tähänkin pätee ohje - tarkkailemalla ja kulkemalla oppii.

Hilla

Monille erästäjille kiihkeimmän kalansyönnin ja -pyynnin aikaan heinä-elokuulle sattuva hillastuskausi on varsin kompleksinen kokemus. Voiko hillastaa ja kalastaa samalla reissulla? EI VOI - molemmat kärsivät. Parasta on keskittyä asiaan kerrallaan. Tosin lukuisat ovat ne kerrat, kun repusta törröttävä virvelivavankärki on tarttunut korpiryteikössä pensaisiin tahi juuri harrin syönnin huipussa törmää puronvarressa elämänsä hillamättäisiin. Sellaista se eräily on - parhaimmillaan!

Lakka eli hilla (Rubus chamaemorus, myös suomuurain) on vatukoiden sukuun kuuluva kasvi, jonka oranssinkeltainen luumarja on yksi arvokkaimmista luonnonmarjoista Suomessa. Sen taloudellinen merkitys pohjois-suomen ihmiselle on huomattava ja merkittävä se on myös terveyden kannalta, onhan hillan C - vitamiinipitoisuus nelinkertainen esim. appelsiiniin verrattuna. Hillasta valmistetut hillot, marmeladit, liköörit ovat monelle tuttuja herkkuja syksyn ja talven riistapöytien yhteydessä.

Naruskan ja Tuntsan kairat ovat kuuluisia hilloistaan. Laajat kairat eivät petä marjastajaa huonoinakaan marjavuosina. Jyrkkien vaara- ja tunturimaisemien väliin mahtuu jos jonkin laista suojuontia ja puronvartta sekä ylänköä, jossa hilla on suojassa niin halloilta kuin voimakkailta sade- ja raekuuroiltakin.

Mustikka- ja puolukka

Mustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukoiden (Vaccinium) sukuun kuuluva kanervakasvi (Ericaceae), jonka marjoissa on runsaasti A- ja B- vitamiinia, mangaania, kuituja ja falvonoideja.

Mustikan satokausi alkaa Naruskan korkeudella heti hillakauden jälkeen elokuun puolenvälin paikkeilla. Alavilla mailla poimijan tulee olla nopsa, jotteivät hallat ehdi vioittaa mustikoita. Rinteissä ja ylängöillä sekä suojaisissa metsiköissä mustikkaa voi kerätä syyskuun lopulle asti. Monesti lintumetsällä törmääkin, lintujen ohella, koskemattomiin mustikkakankaisiin.

Mustikkaa peittävän sinisenharmaan vahakerroksen puuttuminen saa marjan näyttämään mustalta, tätä mustikan muotoa kutustaan terva- tai voimustikaksi.

Entisaikojen uskomus mustikan myönteisistä vaikutuksista näkökykyyn; " Syö mustikoita niin pysyy näkö hyvänä" lienee saanut viimevuosina tieteellistä näyttöä ja taitaa se ulkoinen "näkökin "olla nykyisin monella mustikkauutteen aikaansaannoksia - terveysvaikutteisista falvonoleista ja antosyaaneista puhumattakaan.

Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) on kanervakasveihin kuuluva, ikivihreä varpu, joka kukkii touko-kesäkuussa ja punainen syötävä pohjusmarja on kypsä syyskuussa. Marjojen happopitoisuus on korkea ja kypsissä puolukoissa on runsaasti bentsoehappoa (n. 0,05-0,2 %), minkä vuoksi puolukat säilyvät hyvin survoksena ilman sokeria ja säilöntäaineita.

Puolukka edistää vatsan, sapen ja maksan toimintaa, mutta se ei ole erityisen vitamiinipitoinen marja. Siinä on kuitenkin jonkin verran A-, E-, C-, B1-, B2-, B3-vitamiineja ja karotenoideja.

Puolukkasurvos tai -hillot ovat riistakäristyksen kanssa ohittamaton yhdistelmä ja aamuiset puolukkapuurot virkistävä vaihtelu erästäjän ruokavalioon. 

Karpalo

Isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) ja Pikkukarpalo (Vaccinium microcarpaum) ovat puolukoihin (Vaccinium) kuuluvia punakukkaisia ja -marjaisia, aina vihantoja varpukasveja. Molemmat lajit menestyvät koko Suomessa, mutta pikkukarpalo on yleisempi pohjoisessa, ja aivan pohjoinen Lappi on sen yksinomaista esiintymisaluetta.

Karpalo (kurjenmarja) on runsaimmillaan melko märillä nevoilla, vaikka se kasvaa myös rämeillä ja korvissa. Marjoja voi poimia syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen aina lumipeitteen tuloon saakka, jolloin karpalon sisältämän sitruunahapon pitoisuus on jo osittain vähentynyt ja sokeripitoisuus suurentunut.

Koska karpalot sisältävät runsaasti hyytelöainetta eli pektiiniä ja ne ovat kypsinäkin kovia. Syksyn karpaloista saa tehtyä hyytelöä ja marmeladia, mutta bentsoehapon vaikutuksesta karpalot säilyvät sellaisenaankin.

Pakkasten tultua marjat jäätyvät ja kun ne kevätauringon lämmössä sulavat uudestaan, marjat ovat tulleet pehmeiksi ja niiden happamuus on vähentynyt - on karpalomehun teon aika.

Riistaruokien lisäkkeenä karpalohillot antavat sopivaa "eksotiikkaa" kastikepohjiin ja liharuokien kylkeen. Kun haluat oikein brassailla, niin tarjoa alkudrinkkinä tai tervetuliaismaljana poronkyynel; 3 osaa vodkaa ja 1 osa punaista vermuttia, sekoita ja laita pari jääkarpaloa sekaan - nauttikaa.

Uutta!

Osta kalastuslupa verkosta!

Voit ostaa viehe- ja verkkolupia nyt myös netistä. Kalastusyhtymä on tehnyt sopimuksen Kalanet Oy:n kanssa, jonka verkko- ja mobiilipalvelusta www.kalakortti.com voit ostaa tarvittavat luvat 24/7-periaatteella. Kalanet Oy perii luvasta toimitusmaksun: vieheluvat 3,5 €/kpl ja verkkoluvat 1-5 merkkiä 5 € ja yli 5 kappaletta 7 €.

www.kalakortti.com

Tee ekoteko!

Istuta oma järvitaimen Naruskaan!

Voit ostaa itsellesi tai yrityksellesi nimikkotaimenia, jotka istutetaan Naruskajärveen, ja seurata virtuaalijärvessä kalojesi vaiheita. Tee oikea ekoteko!

Lue lisää

"Kalasta" hiirellä

Tutustu Virtuaalijärveen!

Virtuaalijärvi näytössä

Siirry Virtuaalijärvelle